Perjantaina olin NIIN puhki. Jouduin oikeasti miettimään muutamia kertoja jaksanko lähteä Turkuun treenaamaan tokoa. No pakko se oli ja kyllä ne sitten hyvät treenit taas olikin!. Haettiin Fyran ja Cincon kanssa Johanna & Jacky autoon mukaan ja sunnattiin Littoisiin Lentsun valvovan silmän alle.

Meillä oli tällä kertaa teemana KO-treenit eli kaikki onnistuu. Me tehtiin Fyran kanssa kahdessa osassa avoin luokka. Jumaliste se jopa sujui odotuksia paremmin!. Pientä viilausta (noudon loppuosa ja kaukojen matka) niin epäilen että me saadaan se kuntoon. Täytyy nyt tosissaan miettiä jos nyt tokokokeet peruuntuu juoksun vuoksi mentäiskö sitten avoimeen luokkaan suoraan kokeilemaan?.

Meille haastetta toi ehdottomasti märkä nurmikko joka oli sateen jälkeen hieman kostea. Länderin kanssa jotkut asiat voi olla vaikeita. Sen takia olin ylpeä kun pysyi paikallamakuussa ja pystyi silti pohjasta huolimatta tekemään hommia. Cinco sai heilua kentän laidalla aina Fyran taukojen välissä. Leikki lelulla ja pussaili ihmisiä. Sai leikkiä 10 viikkoisen bordercollie urospennun kanssa ja kivaa näytti Cincollakin olevan. Onneksi säästyttiin vesisateelta vaikka hieman aluksi tihuutti. Kiitos Johannalle ja Jackylle!

Illalla siten vielä satoi oikein kunnolla ja ensimmäiset ukkosetkin tuli taas koettua. Ilmeisesti Bella-mummolla on kuulo heikentynyt sen verran ettei se nyt pahemmin ukkoseen reagoinut. Yleensä se on kevään ekoihin reagoinut voimakkaasti. Kun Bella ei reagoinut niin Duokin oli normaali. Fyra & Cinco sen sijaan pirstasivat ukkosen ajan oikein kunnolla.

Lauantaina meillä oli vuorossa uusi  aluevaltaus. Mentiin rallytoko kisoihin. Ei olla kuin muutamia kertoja käyty keväällä kokeilemassa lajia (muutama vuosi sitten alkeet) ja kisoihin oli päästävä kun jäsenseura Loimaalla ne järjesti. No tietysti kun ilmoitin Fyran niin Lucaskin pääsi kokeilemaan. Lucas siis ei ole tehnyt mitään tokoon liittyvää minun kanssani vuosiin. Saati rallyä  Niin me lähdettiin Fyran, Lucaksen ja Cincon kanssa käymään Loimaalla kisoissa.

Itse kisat meni ihan kivasti vaikka minä en tajua mitään säännöistä enkä osaa lukea kaikkia kylttejä oikein. Saatiin kuitenkin tutustua tuomarin opastuksella rataan jossa sai kysellä kaikkia kysymyksiä radasta. Lucas pääsi radalle ekana ja se oli ihan kuutamolla. Kyllähän se liikkui mutta ei mitenkään verkkaisesti. Kerran se nuuhki kylttiä ja pysähtyi radalla (Cinco itki boksissa) joten menetettiin muutama piste.

Fyran kanssa rata meni lennokkasti mutta luulin meidän saaneen jo 3. kyltillä virheen kun oli täysyikäännös vasemmalle. Minä tyhmänä sanoin kierrä. Jolloin Fyra kiersi numerolappu telineen takaa (luuli joko merkiksi tai aksaksi). Luulin että meidät hylättiin ja jatkoin vain matkaani. Minun olisi kuulma kannattanut uusia liike niin olisin "säästänyt" pisteitä. Muuten rata meni ihan kivasti mitä nyt se haisteli yhtä numeroa ja istumisessa. Meni niin lähelle kehänauhaa etten pystynyt sitä kiertämään ympäri. En tiennyt mikä virhe tulee siitä jos astun kehänauhan yli joten otin liikkeen uusiksi.

Tulokset ja kisakirjat jaettiin kuin tokokokeessa konsonaan. Fyra sai hyväksytyn tuloksen (pisteraja 70p.) 83 pistettä ja oli luokassaan 6. Lucas teki yllärin olemalla sijalla 4. 92 pisteellä. Lisäksi Lucas palkittiin tuomarin suosikki koirana ruusukkeella  Lucas täytty juuri perjantaina 10-vuotta.

Cinco hillui ja leikki hallilla. Sai tapansa mukaan paljon rapsutuksia ja ihailuja. Nätisti se odotteli omassa häkissään kun muut olivat radalla. Hyvää kokemusta pikku Tirpalle

Alkuillasta mentiin vielä leikkimään Hunnarille Eva-siskon kanssa. Ensin Cinco ja Eva leikki keskenään. Sitten lisättiin joukkoon Niilo-phalane ja lopulta lisättiin porukkaan myös Lucas & Fyra. Tehtiin pieni lenkki Hunnarilla ja koirat saivat temmeltää ja leikkiä vapaana. Hauskaa tuntui olevan. Täytyy ottaa taas uusiksi   Epäilen että mulle tulee eka länderi joka tykkää vedestä. Cinco on käynyt jo kaksi kerta lammikossa polskimassa?. Se juoksee reteesti lammikon poikki ja välillä on kastunut selkään asti märäksi...

Rally-tokoilijat: Tuomarin suosikki: Lucas & Fyra

Sunnuntaina käytiin isojen koirien kanssa heti aamutuimaan Johannan ja poikien kanssa Hunnarilla lenkkeilemässä. Meillä oli pitkästä aikaa koko revohka eli 6 koiraa mukana. Cinco jäi vielä toistaiseksi kotiin kasvamaan. Olipas mukavaa lenkkeillä kauniissa ilmassa heti aamutuimaan. Varsinaisen lenkin jälkeen tehtiin vielä Jackyn ja Fyran kanssa mäkikävelyt minkä jälkeen hieman tokoiltiin.

Fyra otti seuraamista ilman hihnaa ja hihnan kanssa sekä jäävien käskyllä mukana olemista. Johanna kertoi koska palkkaan kun minä en katsonut koiraa vaan yritin olla koko ajan katse eteenpäin. Nämä treenit meni hyvin  Lopuksi otettiin vielä paikalla makuu. Olin aluksi hetken näkösällä ja siirryin sitten Johannan kanssa auton taakse piiloon. Fyra pysyi edelleen rauhallisena koko ajan. Tehtiin parin minuutin makuun ja palkaksi tiputin lelun auton eteen. Vapautettiin Johannan kanssa koirat samaan aikaan. Fyra juoksi lelulle, mutta jatkoi matkaansa suoraan Jackyn palkalle. Jackyllä oli auton rakana pakasterasia missä oli nami. Jacky söi namin ja Fyra otti palkakseen tyhjän pakasterasian ja vipelsi sen kanssa pitkin kenttää onnellisena aarteestaan. Hölmö länderi  Jackyn ilme oli kyllä näkemisen arvoinen: se vei mun kupin! ja se on vielä tyhjä!!!.

Iltapäivällä suunnattiin Anoppilaan äitienpäivää viettämään. Mukana menossa oli kaikki viisi koiraa. Cinco oli uudessa paikassa kuin kotonaan. Se hengaili suurimman osan ajasta Teemun 1 1/2-vuotiaan tytön kanssa. Antoi pusuja Astalle ja hieman pomppi tytön edessä. Hellyyttävän näköistä, kiva kun tottuu kaikenlaisiin ihmisiin. Muut koirat kerjäsivät tapansa mukaan makkaraa. Cinco ei sitä taitoa vielä osannut  Tämän reissun jälkeen suunnattiin vielä Cincon kanssa mummolaan Susikkaalle. Cinco oli myös mummolassa reipas otus ja antoi kovin Mummolle pusuja ja kävi Pappaakin moikkaamassa. Illalla maistui pikku otukselle uni. Minä vielä kokeilin ekaa kertaa takapihalla keppejä. Fyra teki hieman eri suunnista ja erilaisilla kuvioilla lelupalkalla. Annoin Bellan ja Duonkin mennä kerran kepit. Luoja miten iloisia ne olivat!. Hyvin pujottelivat molemmat, enempää en uskaltanut antaa pujotella ettei vaan satu mitään. Kerta silloin tällöin riittänee!.

Cinco ei ole muuten aivan varma tuleeko hänestä isona kampaaja vai kokki?. Mulla on oikeasti ensimmäinen länderi joka tykkää harjaamisesta Lucasta harjattaessa Cinco tulee aina vierelle harjattavaksi. Sen jälkeen se vie harjan ja vie sen jonnekkin sopivaan paikkaan jotta hän voi kieriä sen päällä???. Kummallinen otus... Toinen bravuuri on kokkaus. Roskista lähtee niin kananmunan kuoret kuin leivinpaperit. Levinpaperi tietysti ensin "tapetaan" ja sen jälkeen silputaan pieneksi. Hmm...

Cinco ja harja

Mä mitään pahaa ole tehnyt?  

Maanantaina oli vuorossa ekat ulkotreenit meillä oli kouluttamassa Lotta Vuorela joka käy meitä kouluttamassa noin kerran kuussa kesäkauden ajan. Nyt mä muistin jopa ottaa aksakengät mukaan ja kaikki muutkin treenikamat. Cinco sai vipeltää kentällä tutustumisen ajan se sai paljon kehuja reippaasta käytöksestä. Cincon kanssa on kyllä niin helppo kulkea kun se on niin itsevarma ja suhtautuu kaikkeen aina niin positiivisesti. Antaa pusuja ja on muutenkin todella avoin. Mä niin toivon että se pysyisi tuollaisena

Itse aksatreenit meni kivasti, kyllä se tuntuu/näkyy ettei me olla kauheasti mitään treenattu koko talvena. Mitä maneesit ja Kelpokoiran treenit. Maneesia ei ole ollut huhtikussa enää ollenkaan ja Kelpokoirien treenit oli vain pari kertaa. Kokanaisuudessaan saatiin tehtyä koko rata läpi. Mitään suuri ongelmia siellä ei ollut ja rytmityksetkin sujui hyvin. Mun pitäisi vaan olla tosi tarkka mun valssien kanssa. Treenilistalle voisi laittaa sivuirtoamisen ja puomin leijeröinnin. Onnistui kyllä mutta oli aluksi epävarma. Onneksi esteet on nyt kentällä niin sinne voi jopa päästä treenaamaan kunhan saisi vaan sitä aikaa kaivettua kalenterista

Tiistaina mä kävin Pukon kentällä Cincon ja Fyran kanssa. Cinco sai ennen tokotreenejä hieman hömpötellä ja ottaa kontaktia ihmisiin. Hyvin se jaksoi taas heilua ja leikkiä lelulla. Olen nyt leikittänyt sitä paljon erilaisissa paikoissa ja ympäristöissä. Selvästi sillä on jo lempileluja, mutta yritän totuttaa kaikenlaisiin leluihin. Cinco tykkää leikkiä myös muovipusseilla ja kakkapusseilla. Varsinkin vetoleikit on tosi POP ja sen jälkeen hillittömät tapporavistelut. Itse Fyran tokot meni niin huonosti että ei mitään rajaa. No ei ole vielä koskaan sattunut tälläistäkään...

Illalla ajaltiin Cincon kanssa Janakkalan kentälle tapaamaan Kiri-veljeä. Odottelin kentän laidalla ja joku kouluttaja tuli kysymään meiltä että ollaanko tulossa arkitokoon. Mua hieman hymyilytti kun katsoin 8 viikkoista pentua. Juu ei olla vielä tulossa, jos mentäisiin ensin tuohon pikku pentujen leikkikouluun Olipas sisaruksilla hauskaa keskenään. Niin samanoloisia kavereita. Kovasti painittiin ja juostiin kilpaa, välillä kuului tietysti myös länderimäisesti rähistä   Tunnin jaksoi kaverukset vipeltää keskenään ja me saatiin päivittää kuulumisia. Kiitos Aliisa ja Kiri!. Mulla jäi kamera kotiin ja Aliisalla autoon. Tämän kuvan Aliisa nappasi vielä ennen kotiin lähtöä.

Sisarukset: Kiri & Cinco

Keskiviikkona ajelin sitten kompanjan kanssa johon kuului: Fyra, Lucas & Cinco Loimaan hallille Rally-Toko treeneihin. Mentin hieman treenaamaan ennen koetta hallille. Cinco sai tutustua taas uusiin ihmisiin ja koiriin. Suosikki oli ehdottomasti Arvo-beussi joka oli hyvin suloinen ja ihastui oitis Cincoon. Cinco heilutteli häntäänsä ja yritti hieman leikkiäkin ison mustan koiran kanssa. Itse rallyt meni ihan kivasti. Saatiin tehtyä rata pari kertaa läpi. Lucas meni rallyä elämänsä toisen kerran... Kävin sitten viellä lopuksi juoksulenkillä Fyran kanssa. Saatiin mentyä ihan reipas lenkki hyvällä ravilla.

Torstaina oli vuorossa Purina-Centerin aksat. Fyra & Cinco pääsi mukaan hallille. Tosin Cinco hengaili ja Fyra teki aksaa Meillä oli Jaakko kouluttamassa ja rata oli haastava. Tai ainakin siellä oli sellaisia kohtia mitkä on mulle vaikeita. Itse treenit meni kivasti, vaikka olin aika väsynyt... Oli hyviä pätkiä ja onnistuneita valsseja mutta nuhteita sain sitten mun kontakteista ja niiden johdonmukaisuudesta. Olen vähän taas ollut kuriton ja mun pitää taas ottaa itseni kuriin.. Hyvin Fyra ne nytkin tekee, mutta mun pitää vaan itse olla tarkka siitä mitä haluan & miten. Täytyy nyt ottaa kontaktit tehotreeniin kun talvella niitä on päässyt tekemään niin vähän ja toistot voi laskea talvikuukausien loka-huhtikuu kahdella kädellä. Cinco sai taas temmeltää hallissa ja leikkiä sekä tavata ihmisiä. Kävi se sitten Purinan vessassa pesulla kun kierähti mutalammikkoon juostessaan

Torstaina käytiin aksaamassa Turussa meillä oli tällä kertaa kouluttajana Tuulia Liuhto. Fyran kanssa matkaan pääsi Cinco. Itse aksatreenit meni mukavasti, päästiin hienosti johonkin 20 esteen paikkeille. Fyra tykkäsi ja minä myös vaikka mun keskittyminen oli hieman huonoa paikoitellen. Itse Cinco oli Purina Centerissä kuin kotonaan. Häntä kaarella se vipelsi sisälle ja leikki hyvin lelulla. Niin ja sai paaaljon rapsutuksia ja pusuja

Perjantaina lähdettiin Johannan ja Jackyn kyydissä taas Turkuun. Tällä kertaa vuorossa oli Lentsun kisakurssi. Cinco pääsi mukaan omassa häkissään takapenkille. Fyra sai pussailla Jackyä takaluukussa.

Tällä kertaa meillä oli vuorossa kisanomainen koe. Alokasluokan järjestystä oli hieman muutettu. Lentsu toimi tiukkana tuomarina. Paikallamakuu meni hyvin vaikka kaksi koiraa lähti vierestä. Kehuin Fyraa ja pysyi levollisena. Muutkin liikkeet meni kivasti saatiin pisteitä 8-10 liikkeistä. Fyran vire pysyi koko ajan hyvänä vaikka palkkaa ei tullut. Minä sen sijaan koko ajan yritin alentaa koirani suoritusta, kenottamalla päätä ja kumartelemalla   Kivaa oli ja Cincokin tykkäsi heilua mukana.

Lauantaina oli tehopäivä ensin mentiin Fyran kanssa ensin FORPK:n Viksbergin kentälle aluevalmennukseen. Päästiin vasta nyt ekaa kertaa koulutukseen mukaan. Meillä aluevalmentajana toimii Kujalan Juha Turusta. Sää oli sateinen ja suhjuinen. Minä tietty unohdin oleellisen asian treeneistä: aksakengät... Onneksi sain kengät Iirikseltä lainaan ekalle radalle, toisen radan meninkin tyylikkäästi kumisaappaissa... Ekalla radalla Juha katsoi koirakon vauhtia ja osaamista. Tehtiin 24 esteen rata pari kertaa puhtaasti läpi. Toisella radalla mulla oli ihan paukut loppu. Ei vaan jaksanut eikä pystynyt, saatiin kuitenkin rata tehtyä läpi. Saatiin kehuja ohjaajan liikkumisesta sekä koiran estevarmuudesta ja osaamisesta. Nuhteita saatiin siitä kun ohjaaja ei luota koiraan, pitäisi vaan mennä asenteella enemmän radalla. Kiva koulutus ja kiva porukka, tykkäsin!. Cincon kanssa käytiin erikseen kentällä kun sade lakkasi. Pentu oli hyvin reipas ja leikki hyvin sekä pussaili ihmisiä. Suoritti se yksinään täysi pitkän englantilaisen u-putken. Ihmettelin minne pentu katosi ja siellä se viiletti putkessa

Alkuillasta mentiin Fyran ja Cincon kanssa Pukon kentälle. Tällä kertaa meillä oli vuorossa Pallopaimennus, meille ihan uusi juttu. Fyralla tuntui ainakin olevan hauskaa ja kyllä se ainakin jutun idean keksi. Tökki palloa ihan kivasti ja kiersi pallon taakse. Tätä voisi hyvin treenailla kotonakin silloin tällöin jumppapallolla. Kaikkea pitää aina kokeilla ainakin kerran Cinco pääsi sitten hieman hassuttelemaan ja se oli taas niin reipas tyttö. Käveltiin vielä Iiriksen ja poikien kanssa Pilvenmäellä lenkki. Cinco sai vipeltää vapaana kun muut oli remmissä. Cinco jaksoi hyvin ja yritti kovin leikkiä kaikkien kanssa.

Sunnuntaina oli vuorossa Vihdin aksakisat. Voi luoja mä olin väsynyt siiiis tooosi väsynyt. Jotenkin huomaa että uusi työpaikka ja kaikki uudet ohjelmat & toiminnat vie paljon energiaa. Olin ilmoittanut Fyran kanhteen starttiin: hyppyrata ja agirata. Löydetiin hyvin paikalle ja siellä oli paljon tuttuja. Hyppyradalla tuomarina oli Ritva Herrala. Meillle haastava rata, mutta saatiin se tehtyä kuitenkin aika nätisti. Fyra ohitti kaksi hyppyä radalla. Jonka vuoksi me saatiin hylätty suoritus. Aksaradalla tuomarina oli Seppo Savikko. Mielenkiintoinen rata tämäkin oli mutta pakka pysyi kasassa ja saatiin tehtyä nolla sij. 5./28. Etenemä 3,91 m/s. Hieman oli laiskan pulskaa menoa ohjaajan osalta.

Cinco käyttäytyi kisapaikalla mallikkaasti. Se keräsi söpöydellään paljon huomiota ja sai jakaa pusujaan monelle tutulle ihmiselle. Leikittiin kentän laidalla ja tutustuttiin erilaisiin koiriin. Fyran lemppari oli ehdottomasti Frodo-koikkeri, toivottavasti MM-mitalisti ja monin kertainen SM-mitalisti antoi Cincolle hyviä neuvoja tulevaisuuteen

Vappupäivänä suunnattiin Fyran & Lucaksen ja Cincon kanssa Loimaalle. Cinco hieman itkeskeli automatkalla (kiljui suoraa huutoa), ajattelin että joku luulee mun tappavan pentua autossa... Käytiin Annin kanssa läheisen koulun pihalla treenaamassa rally-tokoa. Annilla oli kyltit mukana ja treenailtiin kaikki alokas-luokan liikkeet läpi. Mun oli hieman vaikea keskittyä kun Cinco oli sitä mieltä että häkki elämä ei ole häntä varten... Kiitos Annille treeneistä

Iltapäivällä käytiin Cincon kanssa moikkaamassa jengiläisiä eli Linikkapellon collieita. Tosin tällä kertaa vain Jackyä. Fyra kävi aikoinaan tutustumassa Nickyyn ja nyt oli Cincon vuoro tutustua Nickyn poikaan Jackyyn. Cinco oli tosi reipas vaikka oli aluksi hieman uninen. Häntä töttöröllä se meni pihalla ja Jacky ihmetteli miksi Fyra on kutistunut... Johanna otti kuvia ja mitä näistä voi sanoa.... Nämä on niin superhyper hyviä!. Voisin katsella näitä  loputtomiin  Kiitos!!!!!

Cincon saama lelu Jackyltä oli mieleinen

Kuvat ©  Johanna Kuusi

Keskiviikkona käytiin ensin isojen koirien kanssa Iiriksen ja poikien kanssa lenkillä Syrjäharjulla. Fyralla riitti energiaa ja tarmoa! Leikki ja juoksi pitkin poikien ihan hullun kiilto silmissä Lenkin jälkeen mentiin siirtämään maneesilta esteitä kentälle. Vaihdoin isot koirat Cincoon ja esteiden kannon jälkeen pidettiin pentutreffit. Paikalla oli joku viitisen pentua. Cinco sai tutustua kaikkiin mutta kun oli niin pieni niin sai leikkiä omassa painisarjassaan Eva-siskon kanssa. Cinco oli taas niin reipas pentu, moikkasi ihmiset ja koirat. Cinco sai Iirikseltä ihana lelun joka oli sekin tosi mieluinen.

Lauman elo on lähtenyt ihan hyvin pyörimään. Tuntuu että on vain niin kovin kiireistä koko ajan ettei koneella ehdi istumaan. Kummallisesti tuollainen pieni virtapiikki vie kaiken huomion Vappuaattona käytiin Cincon kanssa moikkaamassa Eva-siskoa joka asuu myöskin täällä Forssassa. Siskot jaksoi heilua ja heillä oli kivaa. Lotte otti kuvia siskojen leikkihetkestä

Kuvat ©  Lotte

Sunnuntaina lähdettiin Mikkeliin Tiinan luokse pennunhaku reissulle. Olin kahteen otteeseen käynyt katsomassa Caron ja Totin pentuja Mallan luona. Olin aivan myyty näihin pentuihin. 13 tasaista ja kaunista pentua. Vahvahermoinen & ihana äiti koira Caro joka jaksoi hoitaa suurpesuettaan. Isänä Totti joka on yksi niistä minun suosikkiländereistäni ja kun Totin vanhemmat ovat kaksi muuta suosikkiani Jetti (samasta emästä kuin Duo) ja Aku (joka piti olla Duon sulho) niin olihan se nyt aika selvää että jos sieltä pentuja tulee ja minulle sellainen sieltä löytyisi niin pakkohan se olisi ottaa   Vielä kun hyvä ystävä sai itsellensä Eva-siskon niin oli meillä puntit tutisemassa.

Viikolla lauma oli jaettu kahtia joten meidän Forssan plikat oli Tiinan tykönä. Käytiin Tiinan luona ensin ja pennut siellä nukkuivat. Yksi pentu oli jo lähtenyt ja toinen oli juuri lähdössä. Siellä me pentuja katseltiin ja ihailtiin. Tiina vielä leikkasi kynnet ja punnitsi likat. Cinco painoi 2,3kg ja Eva n. 2kg. Tuntuivat niin pieniltä otuksilta. Vaikea uskoa, että onko mun koirat ollut joskus noin pieniä?

Cinco punnituksessa

Eva

Sirulla oli 5 viikoinen Aino-pentu, mutta myös länderit saivat nauttia podengon maitoa

Cinco & Eva

Tiinalta käytiin vielä moikkaamassa Mallaa jonka luona pennut olivat olleet ensimmäiset 6,5 viikkoa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua!. Hännät vispasi ja pennut olivat niin iloisia. Vielä kun nähtiin osa sisaruksista mitä ei oltu vielä haettu niin kyllä sitä painia & juoksua riitti

Kotimatkalle päästiin lähtemään alkuillasta. Siskot matkustivat samassa häkissä, siellä ne nukkuivat ja temusivat keskenään. Kerran me pysähdyttiin ja laitettiin pennut hihnoihin. Cinco teki heti ison pissan parkkipaikalle. Cinco oli tavattoman reipas, häntä kaarella se vipelsi hinassa ja vieraassa ympäristössä ihan kuin olisi aina tehnyt niin.

Panta kutittaa!

Kotona oltiin vasta yhdeksän jälkeen. Cinco jatkoi tuttua tapaansa ja reippaasti sekä iloisestu tutustui uuteen kotiinsa. Ihmetteli lelujen määrää ja kanteli luita. Minä hain hoidosta muut koirat ja ensi kohtaaminen meni hyvin. Cinco ei yhtään ihmtellyt muita koiria. No länderit se tietysti tarkisti ensin ja meni vatsan alta pälyilemään tissejä Lucas ei myöskään aiheuttanut mitään ihmetystä. Nopeasti mentiin nukkumaan. Cincon laitoin samalla tavalla häkkiin nukkumaan (kompostoriverkko aitaus) kun Fyran aikoinaan. Hieman se itki yöllä muutamaan otteeseen, mutta kun käden laittoi aitaukseen niin rauhoittui.

Aamulla käytiin pihalla pissalla ja tutustuttiin keskenään toisiimme ja isot koirat tarkastelivat pentua. Kaikki ovat ottaneet pennun hyvin vastaan ja Fyra on ottanut isosiskon rooliin. Fyra ja Cinco leikkivät keskenään ja jakavat saman pedin. Fyra on myös hirveän kärsivällinen. Se antaa pennun temuta päällänsä ja se on hyvin ihastunut uuteen kaveriin. Minä luulen että Fyrasta ja Cincosta tulee oikein hyvät ystävät! Cinco vaikuttaa todella iloiselta pennulta, se jaksaa heiluttaa häntäänsä ja se on myös todella leikkisä. Paljon se vielä nukkuu mutta vaikuttaa todella kivalta ja reippaalta pennulta!.

Kun pieni nukkuu niin isosisko valvoo

Kiitos Mallalle ja Jukalle sekä Tiinalle tästä pennusta, unohtamatta tietenkään Caroa joka hoisi hienosti 13 pentuansa sekä Totti-iskälle!

Perjantaina käytiin koirien kanssa Iiriksen ja poikien kanssa lenkillä. Mulla oli koko revohka mukana ja käytiin Mustialassa tunnin lenkillä. Kyllä shelttipoikien ilme oli näkemisen arvoinen kun ne näki että Duo on mukana ja Lucas!. Hienosti meni lenkki vaikka koko lauman edellisestä lenkistä olikin kulunut pitkä aika

Lauantaina oltiin lenkkeilemässä Johannan ja Jackyn kanssa. Mulla loli vain Fyra mukana kun en uskaltanut kaikkia ottaa mukaani Riihivalkaman pellolle kun meno olisi saattanut mennä ihan liian villiksi. Lisäksi eilen oli kuitenkin pitkä lenkki takana ja kyseessä on vanhoja koiria. Fyralla oli hauskaa, se juoksi ja juoksi!. Kivaa kun  Jackystä sai hyvän juoksukaverin. Seoli hieman sellaista menoa että neulan silmä vasempaan ja sata oikeaan!. Johannalla oli kamera mukana ja sinnen tarttui otoksia kavereista 

Kuvat ©  Johanna Kuusi

Maanantaina vietin vapaapäivää. Lähdettiin Loten ja Danielin kanssa Turkuun aksaamaan Purina-Centerille. Meillä oli yksäri varattuna Elinalle. Mulla oli koko aamun ollut ihan järkyttävä päänsärky. Hieman taisi olla niskat jumissa. Tuntui aluksi siltä ettei jaksaisi ollenkaan aksata.

Kummallisesti sitä aina maailma paranee (tai ainakin niskat) aksatessa. Elina oli suunnitellut kivan radan joka oli aikalailla semmoinen meidän tyyppinen. Tutuistuin radalla este numero 25 asti ja me päästiin sinne!. Nyt meno oli rennompaa ja parempaa. Saatiin jopa kehuja rytmityksen parantumisesta. Lopuksi tehtiin vielä rata nollalla läpi tuohon asti. Kiitos Lotte!

         Muistettavaa:

•  Kun treenaa keppejä. On muistettava että vaikka palkkaa päähän tulisi oman liikkeen jatkua radan omaisesti.
• Ihmisnuolessa oltava jämäkkä, Fyra ei ole nynny!
• Keinulla tehtävä ohjaus (valssi & persjättö) loppuun asti ennen kuin koira laskeutuu alas.

Myöhemmin illalla käytiin vielä Fyran kanssa tokoilemassa Pukon kentällä. Meillä oli paikalla kouluttajana Anu Dogitiimistä.

Aluksi tehtiin paikkamakuu. Fyran osalta tämä onnistui hyvin, oli koko ajan rennosti katse eteenpäin. Tämän jälkeen jokainen koirakko sai valita kaksi liikettä mitä halusi treenata. Fyran kanssa valittiin seuraaminen. Anun mukaan seuraaminen on nyt tiiviimpää. Saatiin nyt neuvoksi treenata kontaktia paremmaksi. Mun pitäisi myös muistaa että seuraa-käskyn jälkeen miettisin hetken ennen kuin lähden liikkeelle jolloin koirakin pääsee paremmin hommaan mukaan. Saatiin tosi hyviä pätkiä aikaiseksi.

 Toiseksi otettiin tunnari. Fyralla on ollut sellainen mielikuva että liikkuri vie kapulan. No otettiin sitten tämä kisanomaisesti. Anu otti meidän tikun ja vieraat tikut kaikki mukaansa ja vei ne kerralla sinne. No kaskummaa kun Fyra teki täydellisen tunnarin Eipä siinä sitten ollut mitään ongelmaa. Mä jopa keksi miksi se ei ole onnistunut. Ollaan paljon treenattu niin että tunnari kapulat on valmiina. Liikkuri tulee erikseen hakemaan omaa kapulaa. Tässä vaiheessa Fyra on luullut että liikkuri varastaa hänen kapulansa eikä vie sitä muiden joukkoon. No katsotaan joku toinen kerta taas oliko tuo vahinko.

 Koska me tehtiin tunnari niin nopeasti niin saatiin ottaa yksi liike nopeasti. Katsottiin sitten luoksetuloa jossa Fyra hypähtää hieman mun reidelle ennen kuin tulee vierelle.. Tein jalan siirtoa juuri ennen kun tuli vierelle se selvästi auttoi hieman. Täytyy vielä kokeilla sitä myöhemmin ja toiseksi sain neuvoksi kokeilla kosketuskeppiä.

Torstaina meillä oli vuorossa Jaakon aksat. Oli taas niin kivaa aksata toisen kerran samalla viikolla hyvällä kouluttajalla. Me onnistuttiin monessa sellaisessa asiassa mitä en olisi uskonut ihan heti. Poispäin käännöksessä mulla oli Fyran kanssa lieviä ongelmia. En kääntänyt sitä tarpeeksi ennen estettä joten se pamahti vasemmalla olleeseen putkeen. Se vaan suhahti sinne pari kertaa ihan sukkana. Muita isompia mokailuja siellä ei ollut. Tosin Aata tulisi treenata paljon kun päästään ulos. Huomaa ettei sitä ole kauheasti tehty koko talvena (pari kertaa?) Menee hyvin ja tietää paikan mutta jäi taas keikkumaan harjalle… Huippukivaa aksaa!

Muuten kulunut viikko meni aikalailla peruslenkeillä ja lihashuollolla. Ollaan nyt tehty Fyran kanssa juoksulenkkejä 2 kertaa viikossa. Aina kun aika antaa vaan periksi. Fyran mielestä on tosi kivaa juosta. Tosin sillä koko ajan joko mun hanska suussa tai Ossi…

Viikonloppu meni töiden parissa, mutta ehdittiin me hieman ulkoilemaankin. Lauantaina käytiin ennen töitä Fyran kanssa lenkkeilemässä Iiriksen ja poikien kanssa Hunnarilla. Oli tosi kylmä ilma, kova tuuli. Tehtiin tunnin lenkki jonka jälkeen treenattiin vielä hieman tokoa. Tällä kertaa otettiin ohjattua noutoa kupeilla, puun kierron kautta luoksetulon asentoa, seuraamista käskytettynä sekä paikalla makuu. Fyra teki jälleen omaan tapaansa ohjatun noudon... Eli lähetin kupeille ja se toi kupit mulle Hyvin kätevää... Tosin se voisi tuoda kupit vasta vikalla kerralla ettei niitä tarvisi koko aikaa palauttaa paikallensa takaisin. Seuraaminen oli tällä kertaa ihan hirveätä. Fyra ei keskittynyt ollenkaan. Tosi outoa. No ehkä se oli vahinko, en muista koska olisi tehnyt tuollaista. Luoksetulon kautta asennot olivat vaihtelevia. Fyra hypähtää helposti mun kättä vasten, olen jossain vaiheessa hieman vahvistanut jotain väärin... No se on kauneus virhe, mutta mun pitäisi saada se pois. Täytyy ottaa teho treenauksen alle aina kun muistan...

Illalla tehtiin vielä Fyran kanssa Leenan käskystä pitkä juoksulenkki reippaalla ravilla. Hyvin Fyra ravasi pitkällä askeleella. Mun askel ei ollut yhtä pitkää kummasti muutaman viikon kestänyt flunssa vie tehoja pois. Juoksujen jälkeen jumpattiin vielä Dyn-Airin kanssa. Takapäätä ja hieman etuosaa.  Lucas teki mun polvelle istumista ja onnistui hyvin. Olisin luullut että olisin saanut tästä asiasta taistella, mutta siinä se istua pönötti mun polven päällä. Polven asento oli nyt enemmän alla. Jatkamme tämän asian treenaamista päivittäin.

Tänään sunnuntaina käytiin aamusella Johannan ja poikien kanssa Hunnarilla lenkkeilemässä. Mä otin kaikki mun koirani mukaani. Ollaan remmilenkkejä tehty koko porukalla, mutta viimeksi ollaan metsässä käyty yhdessä koko porukalla lokakuun alussa ennen kuin Lucaksen polvi meni. Johannan kanssa oltiin joskus syyskuussa viimeksi niin että kaikki jengiläiset oli mukana. Sellaiset 7-8 kuukautta oli siis kulunut aikaa. Luoja mun koiria Ne huusi siellä takaluukussa. Ennen kuin päästiin perille meidät puhallutettiin yllättäen mäen päällä. Mulle iski ahdistus, vaikka tiesin että nollaa se näyttää. Mua hieman hävetti kun mun koirat huusivat omaa lauluansa takaluukussa. Ne ei varmaan edes huomannut että joku vieras poliisinainen puhui mulle. Poliisi kysyi: sulla on koko eläintarha mukana? Totesin vain, että ei siellä ole kuin neljä koiraa... Saatiin jatkaa matkaa metelistä huolimatta.

Itse lenkki sujui hyvin. En uskaltanut heti päästää samaan aikaan Lucasta ja Duoa vapaaksi mutta pikku hiljaa uskalsin nekin päästää vapaaksi yksitellen. Ne oli NIIN iloisia ja onnellisia kun saivat viipottaa omia menojaan. Ne jopa käyttäytyi hyvin ja yllättävän rauhallisesti. Heti kun niistä näki että lähtisivät juoksemaan muiden perässä niin kutsuin ne luokse. Oli niin ihanaa kun sai kaikki koirat käveletettyä kerralla ja koko 6 koiran linikkalanpellon jengi oli koossa Niin paljon ollaan tällä porukalla kävelty ja sattuneista syistä pitkä väli on ollut ettei olla koko porukan kanssa päästy. Ajattelin että voisin ihan hyvin ottaa jatkossakin Lucasta ja Duoa mukaani jos mennään jonnekkin kunnon metsään lenkille. Avopelloilla en uskalla ainakaan Duoa pitää irti koska se lähtee juoksemaan kovaa Fyran perässä eikä sen fysikka (selkä) kestä sitä. Lopuksi tehtiin vielä muutamaan otteeseen mäkikävelyt Fyran ja Jackyn kanssa pisimmässä mäessä. Sen jälkeen mulla olikin kova kiire töihin. Kiitos Johanna lenkistä, mulla oli neljä onnellista koiraa kotona. Tästä sen huomaa miten tärkeää koiran psyykkeelle on päästä mukaan sellaisiin juttuihin mitä ne on aikaisemminkin saaneet tehdä.

Tiistaina käytiin Fyran kanssa hieman tokoilemassa Feeniksin parkkiksella. Paikalla oli meidän lisäksi myös Johanna ja Jacky sekä Iiris ja Nemo & Milou. Fyralla sitten riitti energiaa... Palkkasin sitä muutamaan otteeseen raato-ketulla niin Mankeroinen juosta viiletti pitkin kenttää ympyrää... Oli vissiin ollut hieman tylsä viikonloppu ja energiaa oli pakkaantunut reilusti. Fyran kanssa tehtiin ruutua suoraan sekä merkin kautta. Merkkiä otettiin myös erillisenä. Otin myös seuraamista sekä yleistä hömpsöttelyä. Lopuksi otettiin myös paikalla makuu joka sujui Fyran kanssa hyvin. Oli rauhallinen koko ajan. Tokoilujen jälkeen mentiin vielä Iiriksen ja poikien kanssa lenkille.

Keskiviikkona lähdettiin Fyran ja Lucaksen kanssa Loimaalle rally-tokokisoihin. Nämä oli meidän ekat epäviralliset kisat ja Lucas pääsi elämänsä ekan kerran rally-tokoilemaan. Fyr aoli ihan tohkeissaan kun se näki minne me päästiin. Roikkui hihnassa ja repi hihnaa, hassu koira. Tämä on siis halli jossa me ollaan vain tehty rally-tokoa. Lucas oli veliponteva koska ei ollut pitkään aikaan päässyt minnekkään. Fyra käväisi ensin avoimessa luokassa epävirallisena. Siellä 15 kylttiä ja pari sellaista liikettä mitä me oltu koskaan treenattu. Oltaisiin kuulma saatu hyväksytty tulos, mutta me mentiin luokan ulkopuolisena niin ei otettu pisteitä ollenkaan.

Lucas ja Fyra oli molemmat ilmoitettu Alokas-luokkaan. Lucas päästi ensimmäisenä 15 kyltin radalle ja mua hieman nauratti koska se ollut tehnyt mitään tokoon liittyvää puoleen vuoteen saati häiriössä (hallissa). Lucas kahlasi radan hienosti läpi vaikka se ollut koskaan kiertänyt mun sivulle takaa saati muutenkaan rally-tokoillut. Yksi liike me jouduttiin uusimaan kun Lucas haisteli mattoa ja musta tuntui että käskyt meni kuuroille korville. Äijä sai kuitenkin 90 pistettä (100 maksimi) radalta. Pieni huomatus saatiin hihnan käytöstä koska se meinasi koko ajan kiristyä. Fyra pääsi Lucaksen jälkeen radalle. Fyra suoritti radan mallikkaasti mitään isompaa virhettä siellä ei tapahtunut. Tosin muutama väljä perusasento siellä oli, mutta rallyssa tämä ei ole niin tarkkaa. Fyra sai hienosti 98 pistettä ja oli jaetulla ykkössijalla kisoissa Täältä voi katsoa tulokset. Ehkä me uskalletaan mennä sinne virallisiin kisoihin muutaman viikon päästä...?

Torstaina mulla oli vapaata ja me lähdettiin koirien kanssa Halikkoon moikkaamaan Leenaa. Koirat oli ihan pöhköjä kun pääsivät kaikki mukaan. Ne varmaan luulivat ensimmäiset kymmenet kilometrit pääsevänsä metsään juoksemaan. Mulla oli aika varattuna kaikille koirille. Tällä kertaa jokainen koira oli hieman jumissa jopa Fyra. Ilmeisesti talvi ja liukkaat kelit ovat tehneet tehtävänsä. Bellalla oli Si-nivelissä vasemmalla puolella jumi. Samaten koko ranka oli tooosi kireä. En tiedä mitä Mummo koira on oikein puuhannut, mutta kipeä se oli. Vaikka Bella oli jumissa niin se antoi tosi nätisti käsitellä itsensä. Nukkui nätisti ja kun sattui niin häntä vaan vipotti jalkojen välissä. Duo oli sentään suora, mutta saatiin käsky antaa nokkosta parin viikon ajan. On kerännyt tosi paljon nestettä runkoon, tämä on ilmeisesti niitä kortisonin haittavaikutuksia?. Duo oli edestä jumissa tosi pahasti koska painoa on niin paljon edessä. Käytännössä Duon painosta suurin osa on etuosalla. Myös Leena tuskaili Duon välilevyn sijaintia koska se vaikuttaa niin voimakkaasti molempiin takajalkoihin. Oli kuitenkin tyytyväinen Duon kehitykseen.

Fyralla oli ekaa kertaa jumi. Fyra on aina ollut tosi hyvässä kunnossa mutta nyt oli ekaa kertaa jotain huomautettavaa. Myös Fyralla oli vasemmalta puolelta si-nivel jumissa. Ilmeisesti nämä on talven aiheuttamia "haittoja" ja liukkaiden kelien syytä. Saatiin käskyksi tehdä reippaita ravilenkkejä 2-3 kertaa viikossa joko pyörällä tai sitten mun täytyy juosta kovaa. Ravin tulisi olla pitkää askellusta. Lucas pääsi vikana käsittelyyn. Poika oli muuten hyvässä kunnossa, mutta se leikattu jalka vaivaa edelleenkin. Vasen takajalka oli hyvin kireä ja Leena oli huolissaan siitä että Lucas istuu niin että jalka menee tosi paljon sivulle. Tämä rasittaa paljon polvea koska siihen tulee kiertoa. Saatiin nyt käskyksi ottaa jumpat kunnolla käyttöön. Takajalkojen nostelua tyynylle sekä istumista korokkeelle jotta oppisi kerämään jalan oikein istumisasentoon. Kun tulee kevät niin meidän tulisi mennä kävelemään järveen jotta reisi saisi lisää lihasta. Tämä olisi myös hyvä Duolle koska vesi tukee ja kannattaa.

Kysyin samalla noiden vanhusten liikuttamisesta. Leenan mukaan sellaiset 30 minuutin lenkit 2-3 kertaa päivässä olisi hyviä vanheneville koirille. Näin me ollaan nyt tehty jos on ollut pidempi lenkki niin muut lenkit ovat olleet lyhyempiä tai seuraavana on ollut huilia. Tähän vanhus osastoon siis kuuluu Bella, Duo ja Lucas. Toisaalta hyvä että nuo kaikki kuuluvat tuohon samaan kastiin niin voi aamulla ja ilallla kävellä noita hiukan lyhyempiä lenkkejä. Iltapäivällä Fyra saa sitten vaatimansa pitkät lenkit. Niin ne koiratkin vaan vanhenee. Ihan kauheeta ajatella, että mulla on oikeasti kolme vanhaa koiraa...