FI AVA & C.I.B & FI & EE & SE MVA Jazzmo Duo

Tänään lähdettiin heti aamusella Tampereelle kisaamaan. Hetken aikaa piti nipistellä itseänsä kun kello soi aamulla 06.15 ei paljoa naurattanut. Vielä vaikeammiksi nousun teki tämä ihana lomaviikko, kummasti sitä saa rytminsä sekaisin pienessä ajassa

Ketään ei liikkunut missään kun ajelin kohti Tamperestia. Hetken aikaa jopa mietin että olenko oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Molemmat tytöt oli ilmoitettu kahteen agilitystarttiin joissa tuomarina oli Kari Jalonen. Duokin pääsi mukaan kisaamaan sillä ei ontunut enään loppuviikosta tassuaan ja haava oli selvästi parantunut.

En taas muistanut yhtään minkäläinen Niihimaanmaneesi on nollailmalla. Toivon todellakin että ensi viikonloppuna olisi enemmän pakkasta, muuten sinne ei ole kenenkään kiva mennä näyttelyyn... Perille päästiin hyvissä ajoin ja ehdin hyvin kävellyttämään tytöt.

Ensimmäinen rata oli ihan mukava. Tosin meikäläistä kauhistutti miten jaksan juosta koko radan. Kyllä huomaa että viime kisaamisesta on jo yli 2 kuukautta eikä maneesitreenejä ole kuin 2 viikon välein eikä silloinkaan tehdä 20 esteen rataa. Mulle tuli hiki jo tutustumisessa ja koirien kanssa loppui happi puolessa välissä rataa.

Bellan eka rata oli ihan katastrofi. Olin toinen lähtijä ja ehdin hakemaan vain koiran kun jouduin jo menemään radalle. Viritykset jäi  ja kaikki yhteinen puuhailu. Bella hyppäsi keinun alasmenolta tosi törkeästi ja lopuksi se hylkääntyi putkeen (renkaalle olisi pitänyt mennä). Duo oli ihan hyeena. Se huusi kun se katsoi muiden menoa se meinaisi syödä kaikki vastaantulevat pois esteiden tieltä. Ihan liian kovilla kierroksilla. Radalle se kyllä lähti yhteistyöhaluisesti. Rata oli aika kaoottinen ja sekava. Mulla ei ole koko radasta oikein mitään mielikuvaa, yritin vain kovin juosta Duon perässä. Duo kohelsi ja teki kaarteita mutta annoin sen vain mennä. Maaliin tultiin tuloksella nolla.

Kävelytin tytöt ja menin uutta rataa tutkimaan. Samalla katsastin tulostaulun. Hierasin kaksi kertaa silmiäni kun huomasin Duon sijoittuneen toiseksi ja perässä komeili kirjaimet Sert-A. Siinä vaiheessa tuli itku, kaksi kertaa tarkistin ennen kuin uskon. Niin kauan sitä ollaan odotettu. 

Toiselle radalle keskittyminen oli jo todella huonoa. Me vaan mentiin ja nautiskeltiin. Bellan kanssa tein nollarata virhettä mutta hiukan verran yliaikaa +0,10. Keskustelimme muorin kanssa useamman sekunnin keinun suorittamistavasta. Mummo jäi keinun kontaktirajalle seisoskelemaan ja minä halusin hänen tulevan alasasti. Siinä sitten pohdiskeltiin pidemmän ajan ja minä sain voiton!. Loputkin kontaktit otettiin kunnolla. Muorille on nyt taas tullut omaa tahtoa hieman liikaa... Duon toinen rata oli teknisesti huomattavasti parempi. Nyt me jo osattiin eikä Duokaan käynyt pahoilla kierroksilla. Harmikseni juoksin ihan liian kovaa ja valssini meni hieman liian pitkäksi ja unohdin ottaa Duon haltuun. Tään seurauksena Duo lipui minun kanssa puomin ohitse. Saimme tästä vitosen ja palautin Duon puomille yli lähes puolivälistä... Aika paloi ja sen jälkeen otettiin kontaktit huolella. Tuntui tosi kivalta Tulokseksi 5,24.

Duon taival Avaksi ei ole ollut kaikista ruusuisin. Kisaaminen aloitettiin heti 18 kk ikäisenä. 2-luokkaan noustiin kuuden kisan jälkeen elokuussa 2004. 3-luokkaan tie oli kivikkoisempi syyskuussa 2004 tuli kaksi nollaa, mutta sen jälkeen Duo alkoi hyppimään kontakteja jonka vuoksi kilpaileminen laitettiin tauolle joulukuu-toukokuu. Nousu 3-luokkaan tapahtui toukokuussa 2005 14 startin jälkeen.

3-luokassa ensimmäiset voitot tuli jo vuonna 2006 huhtikuussa ja syyskuussa. Sen jälkeen alkoi sitten vaikeudet. Kuinka monta kakkossijaa meillä on ollut? joista pienimmät erot on ollut -0,09s?.Nopeasti laskettuna 12 kpl... Miten paljon on ollut loukkaantumisia ja sairastumisia?. Ensin meni selkä ja takaosa vuonna 2007 kisataukoa tuli silloin 8kk. Suurin vastoinkäyminen oli kuitenkin vuonna 2008 jolloin diagnosoitiin syöpä. Sen jälkeen tuntui että meidän kisat on kisattu eikä murehdittu kuin siitä miten me tästä selvitään. Taas tuli taukoa yli puoli vuotta.

© Johanna Kuusi

Helmikuussa 2009 alkoi uusi ajanjakso. Se kilpailu on se joka on jäänyt eniten mieleeni. Itkin  jo ennen rataa ja kahta kauheammin radan jälkeen. Se oli puhdasta onnea ja iloa. Tuo tunne on se jonka haluan tuntea joka kerta kun menen radalle, aina se ei ole ollut itsestään selvyys.

Haluan kiittää ennen kaikkea kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat olleet meidän tukena niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Aina on ollut olkapäätarjolla mikäli sitä olen tarvinnut. Kiitos kaikille!

© Johanna Kuusi

ja ennen kaikkea KIITOS DUUDSON!

Loppu viikko meni aikalailla Fyran kanssa, tottakai muidenkin kanssa temmellettiin ja mentiin lenkkiä. Fyra vaan sai hieman enemmän huomiota koulutusten ja kavereiden merkeissä

Torstaina mentiin Fyran kanssa maneesitreeneihin. Tämä on Iiriksen ja Kaisan ryhmä. Me saadaan siellä vierailla aina silloin tällöin (kun oma ryhmläisiä ei tule tarpeeksi paikalle). Kyseessä on siis jatkokurssi, ovat aloittaneet noin vuosi sitten agilityn. Ryhmässä ei ollut kuin neljä koiraa paikalla joista yksi oli Fyra. Saatiin hyvin treenattua Iiriksen tekemää kinkkistä rataa jossa oli kuitenkin vauhtia. Fyra meni oikein reippaasti, rengas alkaa olemaan 99% varma vanhalla Pukon hankalalla renkaalla (väli on renkaan molemmin puolin noin 50cm). Hankala avokulman keppikulmakin meni mallikkaasti tosin ohjurit oli ekassa ja vikassa välissä. Olin todella tyytyväinen treeneihin Lopuksi otettiin vielä sitä keinua. Sitä ollaan treenattu varmaan puolen vuoden sisällä ehkä kaksi kertaa?.Nyt se pitäisi ihan oikeasti treenata kuntoon. Otettiin Janitan neuvojen mukaan. Ensimmäinen kerta Fyran lentokeinun jälkeen meni varovaisemmin mutta rohkaistui silmissä kahdella seuraavalla kerralla. Iiris oli nousupäässä laskemassa keinua. Otan  nyt itseäni niskasta kiinni tämän keinun kanssa ja lupaan treenata sitä aina silloin tällöin maneesikaudellakin.

Treenien lopuksi Fyra ja Nemo sai hetken aikaa leikkiä metsätiellä. Nämä kaverit kyllä keksivät keskenään kaikkea kivaa mm. hepankakkaakin syödään yhdessä vuorotellen Kiitos Iirikselle treeneistä!

Perjantaina oltiin sovittu Iiriksen ja Nemon kanssa lenkki Saareen. Otin vain Fyran mukaani. Kavereilla oli kyllä niin kivaa keskenään Ne jaksoi taas puolitoista tuntia viipottaa ja painia keskenään. Mukava noitakin kahta on seurata kun ovat tunteneet toisensa ihan pikkuisista asti. Tällä kertaa ei päästy järven jäälle kävelemään kun sinne oli tullut lunta polveen asti... Jospa sinne nyt joku tekisi viikonlopun aikana moottoripyöräkelkalla jälkiä. Kiitos Iiris lenkkiseurasta ja Nemolle Fyran juoksuttamisesta!

Saaren jälkeen kävelin Bellan, Duon ja Lucaksen kanssa kotimaisemissa yli tunnin lenkin. Oli niin ihanan rauhallista kävellä kolmen koiran kanssa. Taisi "vanhuksetkin"  nauttia kun yksi riiviö oli jäänyt kotiin lepäämään...

Iltapäivällä Johanna ja Jacky tuli hakemaan Fyraa ja minua ulkoilemaan. Tällä kertaa suuntana oli uusi lenkkimaasto Murronkulma. Murronkulmalla saatiin vielä seuraksi Minna ja koikkeri Rokka.

Kolme kaverusta saivat lenkkeillä keskenään. Tuttuja nämä ovat keskenään, mutta eipä olla koskaan vielä lenkkeilty yhdessä. Ehkä tähänkin tulee muutos Fyra oli selvästi hieman väskä aamuisesta juoksutuokiosta Nemon kanssa ja selvästi uudet lenkkimaastot veivät Jackyn ja Fyran nenää. Kolmikko kyllä kirmailikin keskenään. Fyra yritti tapansa mukaan liehitellä vielä Rokkaakin. Onhan se jo samanvärinenkin Kiitos Minnalle ja Johannalle lenkistä, otetaan piakkoin uusiksi!

Rokka ja Fyra

Jacky, Fyra & Rokka

 Kaikki kuvat © Johanna Kuusi

Lenkin jälkeen huilattiin puolitoista tuntia kunnes lähdettiin hakemaan Johannaa ja Jackyä Fyran kanssa. Lähdettiin kaverusten kanssa kohti Lietoa ja ensimmäistä rally-toko tuntia. Fyra ja Jacky viihtyivät hyvin keskenään takaluukussa tosin hieman ennen perille pääsyä Fyra olisi kovasti halunnut painia takaluukussa

Kurssin ohjaajana oli koiranomi Paula Speer ja itse kurssi kestää 4 kertaa. Halli on lämmin joka on meille luksusta. Tuli kyllä laitettua ihan liikaa vaatetta ylle... Kurssilla oli yhteensä 7 koiraa erirotuisia: amstaffista schipperkeen.

Ensin Paula selitti hieman rally-tokosta ja sen jälkeen alettiin hommiin. Paula aina aluksi esitti omalla bortsullaan ensin mitä treenataan ja millälailla. Tämä olikin hyvä havainnoin kannalta, jopa minäkin ymmärsin Aluksi otettiin seuraamista 3-5 askeleen suunnanvaihdoilla mitään ei käskytetty vaan koiran tuli seurata intensiivisesti. Välillä annettiin ns. Jackpot palkka jolloin koira sai enemmän herkkuja ja kehuja.

Otettiin liikkumista paikallaan eli koiran tuli olla koko ajan vierellä kun mentiin "laatikossa"  myötä- ja vastapäivään. Tämäkin onnistui ihan hyvin myötäpäivään sekä vastapäivään. Fyra kun on kuitenkin aika hyvä käyttämään takapäätä. Käytin pientä käsiapua (käsi alhaalla). Peruuttamista otettiin myös vierellä.

Lisäksi treenattiin paikkaoloa istuen, seisten ja maassa. Koiran tuli olla paikallaan kun kierrettiin ympäri, pompitttiin jne. Tässä voisi käyttää myös kuppia apuna jolloin siihen vapautettaisiin.

Viimeisenä otettiin seuraamisesta eteentuloa ja sivulletuloa. Rallytokossa tulee osata suoraan sivulle tulo (meillä opetettu kaikille vierelle tulo suoraan) sekä omien jalkojen takaa kiertäen. Tätä me sitten treenattiin ekaa kertaa ns. vanhanaikaisesti. Olin todella yllättynyt sillä Fyra hoksasi tämän heti Alkoi heti tulemaan sivulle myös takakautta pientä apua tietysti piti aluksi antaa.

Kyllä huomasi että tuollainen tunnin intensiivinen koulutus vei sekä koiralta ja itseltä mehuja. Tietysti Fyra oli ollut jo päivällä kahdella pitkällä kaverilenkilläkin riehumassa. Itse kurssista tykkäsin todella kovin. Hyvin ehdittiin tekemään kaikkea ja uutta opittavaa tulee todella nopealla temmolla. Tykkäsin myöskin Paulan tavasta tulla katsomaan jokaista koiraa myös yksitellen ja antamaan koirakohtaisia neuvoja. Kovasti odotan jo ensi perjantaita

Kotimatka sujui Johannan kanssa aika hervottomissa meiningeissä. Naurettiin -taas- aika paljon ja kaikkea tuli pölistyä maan ja taivaan väliltä. Kumma kyllä takaluukussa oli aika hiljaista paluumatkalla Kiitos Johanna seurasta!

Tähän lomailuun voisi kyllä tottua, tosin yksi viikko on ihan liian lyhyt aika. Pitäisi olla ainakin toinen viikko putkeen jotta ehtisi rentoutumaankin

Maanantaina lähdettiin Johannan töiden jälkeen Elonkiertoon lenkkeilemään. Jengiläisten kohtaaminen oli tällä kertaa hieman vajaavainen. Duo aukasi etutassun kynnen vierustan ja ontui sitä joten Duudson joutui jäämään kotiin. Seuraksi Duo sai Lucaksen jolle olin jo alunperin suunnitellut lepoa maanantaiksi. Leijona on hyvin vetreä pieni miäs mutta montaa päivää en viitsi sitä lumessa kahluuttaa. Johannalla oli molemmat pojat mukana joten Ricokin kaipasi seuraa joten hän sai treffiseuraukseen Bellan Meillä oli eläkeläispariskunta ja nuorisopari. Voi varmasti arvata kenellä oli se meno ja meininki?. Fyra ja Jacky treenasivat jälleen kovasti lumihangessa. Fyra pinkoi välillä ihan älytöntä vauhtia umpihangessa, jos joku sanoo ettei sillä ole lihaksia niin siinä vaiheessa minä mottasen ja kovaa!. On niitä niin hauska katsoa Rico-Bella akselilla ei taitanut tapahtua mitään radikaalia lähentymistä. Rico-pappa oli varmasti harmissaan kuin sai treffiseuraukseen Bellan eikä edes Duo saati Lucasta jonka kanssa olisi voinut tehdä äijien juttuja.

Puolentoista tunnin lumessa tallaamisen jälkeen mentiin ABC:lle pullalle. Suklainen donitsi ja kahvi maistui aika hyvälle Hetken aikaa ehdin kotosalla huilimaan ennen kuin lähdin uudelleen lämmittelylenkille ja aksaamaan maneesille.

Maneesiaksoihin pääsi mukaan vain Bella & Fyra. Voitte kuvitella miten suivaantunut Duo oli tästä asiasta. Ensin ei päästä lenkille ja sen jälkeen nähdään aksakamat eikä vieläkään päästä mukaan... Se jäi keittiön ikkunan taakse örisemään ja tuijottamaan kun me lähdettiin. Hieman kävi sääliksi muttei sitä voinut ottaa mukaan kun pelkäsin haavaan tulevaa pöpöä. Lisäksi se ei kokonaan varannut sillä tassulla painoa.

Treenit meni itseasiassa tosi hyvin. Ekalla radalla olin molempien kanssa kuin heinäseipään niellyt, mutta toinen rata oli jo oikein onnistunut. Bella meni molemmat radat erinomaisesti ja Fyran vimpparata oli ihan bueno!. Se meni ihan sairaan hyvin, treenikamutkin ihmetteli miten se noi meni No oma asenne oli kohdillaan ja ohjasin sitä kuin oikeata koiraa enkä apukoululaista (niin kuin Jaakko aina moittii). Kiitokset treenikamulle mieltä nostavista treeneistä!.

Tiistaina oli sitten toimintaa enemmän ja vähemmän. Yhdeltätoista oltiin sovittu treffit Loten ja papillon Danyn kanssa Hunnarille. Tarkoituksena oli tutustuttaa Fyra ja Dany toisiinsa. Nämä kaverukset ovat kyllä muutaman kerran nähneet näytelmäkoulussa, mutta eivät ole sen enempää tehneet tuttavuutta. Aluksi ajattelin Fyran satuttavan Danyä koska se on niin pieni Säkää taitaa olla 24cm ja painoa 2,5kg!. Jopa Fyrakin näytti jättiläiseltä ja vielä hauskemmalta tuo pariskunta näytti Hunnarin umphangessa. Sitkeästi Dany jaksoi porheltaa puolentoistatunnin ajan polveen asti ylettyvässä lumessa. Treffit menivät oikein sujuvasti joten jatkoa seuraa ja ilmeisesti meidän ulkomaanmatkatkin toteutuvat Kiitos Lotte ja Dany!

Lenkin jälkeen otettiin tällä viikolla tutuksi tulleet päikkärit... Päikkäreiden jälkeen pakkasin taas koko köörin autoon ja lähdettiin Jokioisille. Fyralle oli kahdelta tilattu aika Kolin Maaritille vasta-aine testiä varten. Itse toimeenpide meni vartissa ja minä jännitin varmaan enemmän kuin Fyra. Kyllä Fyran häntä tötterö hieman laski kun se näki mistä ovesta mentiin sisälle mutta reippaasti se koko ajan käyttäytyi. Vaaka sanoi painoksi 12,4kg eli puoli kiloa enemmän viime mittauksesta. Veri näyte saatiin otettua hyvin, pidin Fyraa koko ajan sylissäni. Tosin itseäni heikottaa veren näkeminen joten hyvin selvisin loppupeleissä minäkin 100e köyhempänä odotellaan tuloksia, kuulma 2-4 viikkoa voi mennä ennen kuin saadaan ne.

Koska me oltiin Johannan kanssa sovittu lenkki kolmen hujakoilla Elonkiertoon niin mulle jäi puolisen tuntia aikaa ennen seuraavia treffejä. Hetken aikaa käveltiin suuressa Jokiosten keskustassa Fyran kanssa ja sen jälkeen menin kauppaan. Mukaan tarttui ties mitä hyödyllistä kun ei oikeasti ollut mitään ostettavaa. Lenkki evääksi tarttui pari mustikkamunkkia ja pillimehua

Fyra taisi nopeasti unohtaa eläinlääkärinkäynnin tosin se aluksi kävi Johannan tykönä nostamassa etutassua siihen malliin että tästä se otettiin... Samassa se kuitenkin unohtui kun sai taas painaa Jackyn kanssa. Fyra antoi aika hyvän tasoituksen sillä Danyn kanssa temmeltäminen oli selvästi vienyt voimia ja lepokin oli jäänyt alle tunnin mittaiseksi. Hyvin se jaksoi kuitenkin juoksennella. Me saatiin Johannan kansa rämpiä ihan kunnolla. Lunta oli taas tuiskannut niin paljon ettei valmiita polkuja löytynyt ollenkaan. No mulla oli helppo kulkea Johannan perässä Lenkin jälkeen munkki ja mehu maistui toosi hyvälle. Vielä joskus mä haluan sitä kaakaota termariin... Kiitos Johanna ja pojat!

Illalla meillä oli ihmeen väsynyttä sakkia. Koirat vaan käänsi vuorotellen kylkeä. Illan tokokin peruuttiin pakkasenvuoksi joten mulla oli aikaa omaan kunnon kohentamiseen.

Keskiviikkona pidin koirille lepopäivän. Varsinkin Fyra oli joka päivä käynyt rallittelemassa kavereiden kanssa joten lepokin tekee välillä hyvää lihaksille. Itse tein kotihommia ja annoin koirien vaan olla. Tosin iltaa kohden Manki alkoi olemaan sitä mieltä että jotain voisi tehdäkkin... Iltapäivällä kävin katsomassa Anulla Divan ja Zetan pentuja. Pennut on nyt viikon Janitan ja Jaakon luota täällä Forssassa. Ikää naperoilla oli viisi viikkoa ja ne oli aikas suloisia. Melkein meinasin sen yhden urokset värjätä punaiseksi (olen puhut että otan Noomista punaisen uroksen) nimikin sille olisi jo valmiina... Taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi   Diva esitteli ylpeänä vauvojaan ja Noomi oli mummon tärkeässä virassa. Tosin pennut varmaan arvasivat että paha täti tulee kun nukkuivat melkein koko ajan

Divan äiti Noomi

Diva

Viime viikolla ei harrastusrintamalla tapahtunut yhtään mitään pakkasten vuoksi Loppu viikosta alkoi koirillakin olemaan liikaa energiaa. Fyra aloitti taas kenkien kantamisen, ulkokenkiä kannetaan pitkin huushollia. Ehdoton suosikki on saapikkaat, niitä on kiva tappaa välillä Launtaina oli viimoinen työpäivä ennen talviloman alkamista. Töiden jälkeen lähdettiin Johannan ja poikien kanssa Elonkiertoon lenkkeilemään. Ei mikään ihme kun koirat olivat olleet melkein koko viikon pienemmällä lenkillä niin tuolla ne laittoi sitten ihan ranttaliksi. Menivät kuin hullut pitkin peltoja... Siinä ei ollut päätä eikä häntää. Koska samoilla lenkkipoluilla oli muitakin koiria (ensimmäistä kertaa) jouduttiin me hieman muuttamaan lenkkiä. No tunnin lenkistä tuli sitten puolentoista tunnin lumessa kahluu... Koirat ei ainakaan laittanut pahakseen Autojen kiertämisestä on nyt sitten tullut joku tapa sillä lenkin jälkeen nämä kaksi kakaraa alkoi taas juoksemaan meidän autojen ympäri. Viisaat elukat kun tietävät näin saavan lisäaikaa lenkille!.

Sunnuntaina lähdettiin vuorostaan Saareen heti aamupäivästä. Eipä siellä ollut muita kuin yksi pilkkijä. Tosin en yhtään ihmettele ettei siellä ollut ketään koska tiet oli aikalailla umpihangessa. Mukava oli tarpoa, hiki virtasi niin koirilla kuin meillä Johannan kanssa. Ensimmäistä kertaa jouduin jopa luopumaan hanskoistani kesken lenkin. Melkein tuntui jo kesältä kun pakkasta oli vain kaksi astetta Jacky ja Fyra lattoi taas parastaan. Meno vaan yltyi loppua kohden kun käveltiin järven jäällä. Pieni miäskin yritti kovin sinnitellä Fyran ja Jackyn perässä. Äijää kävi jo  hieman sääliksi koska lumi tarttui ihan mukavasti turkkiin kiinni. Lucas sai hyvää treeniä kovemmalla vastuksella... Kiitos Johanna ja pojat viikonlopun lenkeistä. Jatketaan taas huomenna!.

Talvilomalle en ole tehnyt suurempia suunnitelmia. Ihan ollaan kotosalla jaoleskellaan.  Ainakin koirakavereiden kanssa on suunniteltu lenkkejä lähes joka päivälle. Niitä sitten odotellaankin jo kovin, ilmatkin pitäisi olla lämpimämpiä

Perjantaina käytiin heti aamusesta Iiriksen, Pipsan ja Nemon kanssa lenkkeilemässä Saaressa. Pakkasta oli ihan mukavasti, mutta ei kuitenkaan ihan liikaa. Mittari taisi näyttää -15 asteen paremmalla puolella. Koirilla oli kyllä hauskaa ja mukavasti Fyra sai purettua energiaansa pois. Sitä kun tuntuu pakkaspäivinä kerääntyvän ihan liikaa... Kiitos aamuisesta pakkaslenkistä

Lauantaina meidän piti mennä Turkuun näyttelyyn Fyran kanssa. Meikäläinen joutui muuttamaan vuoroaan alkuperäisestä sen verran että olisi mennyt aika nippanappa miten olisin töihin ehtinyt. Jätettiin sitten suosiolla näytelmä väliin ja lähdetiin ex tempore lenkille Johannan ja poikien kanssa. Fyran mielestä tämä oli varmasti kaikista mukavin ja hauskin ratkaisu Ilma oli niin kaunis. Kova pakkanen ja kauan kadoksissa ollut aurinko paistoi taivaalla. Koirat oli ihan pöhköjä, ne juoksi ja juoksi... Johannalla oli "sattumalta" kamera mukana ja sinne tarttui taas niin hauskoja kuvia, vai mitä muuta näistä voi sanoa?

Bellan kaunis "hymy"

Perinteistä karhun kaatoa...

ja uutuutena paritanssi, olisiko valssi menossa?

Rico 11v.

Bella 9 v  "porukan leader" 

Hurjat akat!

Ossin ulkoilutusta.

Lucas "the king"

Lenkin jälkeen autoille mennessä Fyra oli sitä mieltä että hän ei ole vielä juossut tarpeeksi. Manki alkoi juoksemaan meidän autoja ympäri, lopulta siellä vilisi lähes kaikki koirat. Mitä enemmän me naurettiin sitä kovemmin Fyra ja Jacky laittoi vettä myllyyn... Jacky välillä hieman oikaisi reittejä, mutta se ei Fyraa haitannut

KIMPPUUN!

Lopuksi Fyra "personal trainer" antoi vielä hyvästä juoksutreenistä pusun Jackylle Tämä oli Fyran traditio Nickylle, mutta nyt se on siirtynyt Jackyyn.

Kiitos Johanna ja pojat mukavasta lauantai aamusta!

 Kaikki kuvat © Johanna Kuusi

Sunnuntai meni ihan kokonaan töissä ja samaten myös maanantai. Tänäpäinen tokotreenikin oli peruttu kovan pakkasen vuoksi. Ihan tyhmää kun ei pääse harrastamaan kunnolla. Lenkkejä ollaan tehty aikalailla normaalisti, mutta energiaa tuntuu kertyvän aivan liikaa. Varsinkin Fyra on kuin sähköjänis, energiaa riittäisi koko pienelle kylälle...

Maanantaina vietin vielä vapaata joten olin varannut jo aikoja sitten yksäriajan Janitalle Hitti-areenalle. Otin kaikki tytöt mukaani, mutta treenaamaan pääsi ainoastaan Fyra. Otettiin koko tunnin ajan kontakteja: puomia sekä aata ja lopuksi keinua. 

Sain kyllä niin paljon mietittävää. Kontaktit on ihan hyvällä mallilla, mutta häiriötä tulee treenata paaljon lisää. Treenattiin kaikilla erilaisilla häiriöillä ja olin tosi tyytyväinen Fyraan. Se ei kyllä yhtään paineistu vaikka kuinka jankattiin. Häiriötä täytyy nyt tehostaa ja näissä treeneissä vain mielikuvitus on rajana!. Keinun kanssa tuli uusi treenivinkki joten sitä pitää oikeasti alkaa treenaamaan ainakin siinä vaiheessa kun päästään maneesista ulos. Paljon on vielä tekemistä jos kisaamaan mielii. Kiitos Janitalle hyvistä vinkeistä ja neuvoista!.

Kotiin palattua käytiin nopeasti syömässä ja pakkasin uudelleen koirat autoon. Tällä kertaa pieni miäskin pääsi mukaan Lähdettiin Johannan ja poikien kanssa Saareen lenkkeilemään. Ilma oli jo normaalin pakkasen puolella, mutta tuuli oli kova ja kylmä. Siinä vauhdissa ei kyllä kylmyys päässyt lähelle. Koirat juoksivat minkä kintuistaan pääsi, jopa Rico-pappa 11 vee paineli Fyran & Jackyn perässä. Hieman huvitti papan meno, mutta onneksi hän itse luuli olevansa kaikista nopein Lähemmäs puolitoista tuntia kävelteen metsässä ja järven jäällä yhteensä. Koska kamera oli mukana niin ulkoilusta saatiin muutama kuvanen talteen. Kiitos Johanna -taas kerran-

Tuttuun tapaan: Fyra edellä ja muut perässä

Väijyntää ja sen jälkeen...

Kimppuun! ja saadaan...

Täyskaaos aikaiseksi

Pappa juoksee nuorison perässä...

 Kaikki kuvat © Johanna Kuusi

Lenkin jälkeen ehdittiin hieman yli tunti lepäilemään kunnes lähdin lämmittelemään tyttöjä illan agilityä varten. Iiris oli tällä kertaa suunnitellut varsin mukavan oloisen radan jossa oli pientä tekniikkaa ja paljon juoksua. Treenit sujui ekaa kertaa tosi hyvin. Jaksoin jopa juosta kaikkien kolmen koiran kanssa ja ennen kaikkea keskittyä!. Yleensä radat menevät sellaiseksi säheltämiseksi mutta ei onneksi tällä kertaa.

Bella oli tosi reipas se meni mielestäni hyvällä asenteella ja ilmeellä. Muutaman kerran otettiin rata uudelleen. Duo kanssa mun meinas mennä käpy... Nyt silla oli korvat mutta äly oli jossain muualla. Siis meni muuten ihan ok, mutta jätti pari kertaa keppien vikan välin pujottelematta. Tästä hieman tuhahdin, mutta en pahasti. Sen jälkeen Duudson oli sitä mieltä että hän ei voi mennä enään keppejä ollenkaan Meni oikeaan väliin, mutta lopetti pujottelun. Kun aloin nauramaan niin pujotteli ihan ok:sti... Se jallitti mua taas 6-0. Hetkeksi jäähylle ja otettiin uusiksi niin homma taas pelitti. Fyran kanssa oli tosi kivaa mennä se meni kuin aropupu ja homma tuntui sujuvan. Jopa rengas osuttiin oikeasta kohdasta joka kerta (Pukon vanha rengas on tosi vaikea). Kiitos treeneistä treenikamut!

Treenien jälkeen mentiin vielä Anun & Noomin kanssa jäähdyttelylenkille. Käveltiin vielä iltahämärässä tunnin lenkki. Oli tosi kivaa kun sai seuraa eikä tarvinnut pimeällä kävellä yksin... Kiitos Anu

Illalla olikin siten jalat ihan tökkönä. Hetken aikaa mietin miksi ne niin kipeät olivat. Joo-o laskin yhteensä niin olin maanantain aikana kävellyt 5 tuntia ja harrastanut aksaa 3 tuntia... Onko mikään ihme että illalla kello 23 tuperruin voimattomana sänkyyn, raskaita vapaapäiviä

Tiistaina nousi taas pakkaset sen verran että Dogitiimin toko jouduttiin perumaan. Tämä päivä olikin sitten koirien lepoa. Keskiviikkona oli Jaakon kurssin rästikerta joka olisi oikeasti ollut jo viime vuonna mutta pakkasten vuoksi sitä jouduttiin siirtämään. Haettiin taas Anu ja Noomi kyytiin ettei matkaa jouduttu ihan yksin menemään. Aikataulut oli hieman jäljessä, mutta eipä se haitannut kun oli taas niin kivaa

Jaakko oli taas oikein ankaralla tuulella. Oli suunnitellut mielenkiintoisen radan ja oli tosi tiukkana. Menin ensin Duon kanssa ja me oikeasti osattiin!. Jopa Jaakko totesi että me ollaan palattu 2010-luvulle Oli ihan sairaan hyvät treenit, opin että Duo osaa tosi hyvin hakea keppejä kunhan en itse rynni sinne sekoittamaan pakkaa. Fyran kanssa treenit meni ihan mukavasti, sain kyllä moitteita siitä että ohjaan sitä kuin apukoululaista... Fyra on kyllä teknisesti paljon taitavampi kuin Duo ja se antaa ainakin vielä paljon enemmän anteeksi kuin Duo.

Kotimatka sujui aika hervottomissa merkeissä. Naurettiin itsemme kipeäksi, mutta onneksi selvittiin kotiin asti ihan ehjin nahoin. Käveltiin vielä kotona lenkki joten omaan kotiini päästyä kello oli mennyt jo torstain puolelle. Raskaita reissuja mutta hyviä

Torstaina olin taas vapaalla (viikonloppuna päivystys). Aamu meni ihan horteessa, mutta päivällä lähdettiin Johannan kanssa lenkkeilemään Saareen. Koirilla riitti taas energiaa ihan tarpeeksi... Onneksi noita koiria katsellessa sitä aina itse piristyy kummasti ja tulee hyvälle tuulelle! ja ennen kaikkea koirat ovat ihanan väsyneitä lenkkien jälkeen... Kiitos Johanna & pojat!

Jos olen vuodet 2007 & 2008 kirjoittanut epäonnistumisista ja sairauksista tai lähinnä Duon sairaslomista meni vuosi 2009 näiden osalta todella hyvin Aikaisemmien vuosien murheet: 2007 Duon takaosan pettäminen ja vuoden 2008 Duon syöpälöydös. Ei vuonna 2009 Duon tilassa tapahtanut mitään radikaalia, mitä nyt muutamat etutassujen ontumiset omien hurjastelujen vuoksi. Samalallailla oli myös muiden koirien terveys: Bella oli koko vuoden erinomaisessa kunnossa mistä kertoo jo se että Muori on vuodessa lihonut 1kg lisää Bella painoi pitkään melkein 6-vuotiaaksi alle 7 kg, pahimmillaan paino oli 6kg tietämissä. Nyt painoa on vanhemmiten (ruoan vaihtamisen jälkeen) alkanut tulemaan. Pari viimeistä vuotta Bellan paino on ollut 7,5kg tietämissä mutta uusi luku on 8,5kg!. Pienihän se silti on kevyt ja linnunluinen, mutta ihanaa kun painoa on edes hieman lisää ja ruoka maistaa. Fyra on onneksi säilynyt sairastumisilta eikä Lucastakaan ole kurkunpääntulehduksen lisäksi vaivannut muukuin loppu vuodesta diagnosoitu suolistotulehdus.

Viime vuodelle meillä ei ollut suurempia toiveita. Suurin toive oli Duon tilanpsyminen vakaana ja kuntoutus. Eipä agilitystä saati kilpailemisesta uskallettu edes paljoa haaveilla viime vuoden vaihteessa. Tälläisiä tavoitteita olin asettanut vuodelle 2009 (kirjoitettu 04.01.2009)

• Bella: agility: Pääsy SM- ja MM-karsintoihin 2008 (SM-kisa nollat on jo täynnä). Muutama palkintosijoitus ja jatkaa samaa varmaa menoa. Sijoitus SM-kisoista mikäli sinne lähdemme...?

• Duo: Toivon terveyttä, toivon kädet peukaloita myöden ristissä ettei etäpesäkkeitä tulisi... Duon kanssa eletään niin että jokainen päivä voi olla se viimeinen, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu... agility: päästä kisaamaan muutamia startteja ja nauttia kisaamisesta yhdessä. Näyttelyt: ehkä kesällä Fyran seurana joku näytelmä?

• Lucas: Pojalle toivon muutamia tokokisoja Johannan kanssa. Niissä poika voisi pitää hauskaa saparoheiluen. Muulla ei ole niin väliä ;) Agin aloitus tauon jälkeen on käynyt mielessä, mutta katsotaan katsotaan Näyttelyt: ....?
  
• Fyra: Fyralle laitetaan tavoitteeksi kunnon koirakansalainen. Treenataan agilityä & tokoa hymy huulilla. Laitetaan sitten kisaamistavoitteet vuodelle 2010... Näyttelyt: näissä tullaan pyörimään joitakin kertoja.

Tavoitteet tuli aikalailla saavutetua. Bella olisi päässyt SM- ja MM-karsintoihin, mutta kumpaankaan ei sitten lähdetty. Jälkikäteen ehkä hieman harmitti mutta turha sitä on jälkeenpäin jossitella. Duon kanssa päästiin lähes puolenvuoden tauon jälkeen kisaamaan ensimmäisen kerran helmikuussa eikä terveydessäkään tapahtunut muutosta välillä oli parempia hetkiä ja välillä huonompia. Nyt en enään ajattele asiaa niin paljoa kuin ennen. Lucas pääsi kisaamaan muutaman tokokokeen Johannan kanssa ja Fyra pääsi muutamiin näyttelyihin ja käväisi muutaman kerran ulkomaillakin.

• Bella: agility: yhteensä 24 virallista kisaa joista 10 nollatulosta ja 3 hylkäystä. Kaksi tuplanollaa saatiin vuoden aikana tehtyä. Palkintosijoja 1 kpl 2 vuoden ja 8 kuukauden tauon jälkeen Bella voitti sij. 1/23. Tampereella 23.05.2009 luokkansa nopeimmalla ajalla agilityradan . Osallistumisoikeus SM- & MM-karsintoihin 2009.

• Duo: agility: yhteensä 24 virallista kisaa joista 6 nollatulosta ja hylkäyksiä 10. Palkintosijoja 6 (2. x2 ja 3. x4).  Länderimestaruus sij. 2./17. Sai enimmäisen tuplanolla Mikkelissa lokakuussa (edellisestä 2 vuotta...) Ensimmäiset kisat helmikuussa lähes puolen vuoden tauon jälkeen. Pahanlaatuinen kasvain leikattiin munasarjasta syksyllä 2008.

• Lucas: Kilpaili Johannan kanssa yhden tokokisan.

• Fyra: Esiintyi tammikuussa Turun Kv-näyttelyssä viimeisen kerran pennuissa ja tuloksena ROP-pentu. Virallisia näyttelyitä kertyi yhteensä 11 kpl joista 7 kpl oli Suomessa. Näistä tuloksena oli yhteensä  9 x ERI, 8x PN-1 ja 1x PN-2 yhteensä 5 x Suomen Sert, 2 x Latvian Sert & 1 x Eestin Jun-Sert ja 1 x Va-Sert sekä 3x Cacib ( 1x Suomi ja 2 x Latvia). Yhteensä  7x ROP ja 1 x VSP. Lisäksi Fyra sai elokussa Eestin Baltianvoittajanäyttelystö tittelin BaltJv-09.

• Bella: agility: Pääsy SM-kilpailuihin.  Muutama palkintosijoitus ja jatkaa samaa varmaa menoa. Pientä jäähdyttelyä...

• Duo: Ennen kaikkea terveys on kaikista tärkeintä... Mennään päivä kerrallaan. agility: Päästä Sm-kilpailuihin pitkän tauon jälkeen. Rentoa menoa ja mielummin tuloksia kuin hylkäyksiä... Näyttelyt: ehkä kesällä jonnekkin? Ulkomaille?

• Lucas: viettää maskotin virkaa, mutta on avoimin mielen kaikkeen mikäli jotain mielenkiintoista osuu kohdalle
  

• Fyra: Toivon kisaamista useammassa lajissa, mutta ennen kaikkea olisi kiva aloittaa agilityssä kilpaileminen. Viimeistään syksyllä?. Näyttelyt: Tavoitteena saada Fyrasta kesän/syksyn aikana Fi Mva, muutamia ulkomaanmatkoja suunnitelmissa. Katsotaan, katsotaan

Viikonloppu alkoi perjantaina. Käytiin Fyran kanssa näyttelykoulutuksessa pitkän joulutauon jälkeen. Ilmeisesti kaikki muut olivat edelleen tauolla tai sitten ne ei tarvitse treeniä sillä ketään muita ryhmäläisiä ilmaantunut paikalle No saatiin ainakin privaattioppia, tosin minä olisin sitä häiriötä kaivannut...

Olin koko viikonlopun vapaalla joten kaikenlaista ohjelmaa piti kehitellä. Lauantaina käytiin heti aamusella puoli kymmenen Fyran ja Nemon kanssa Saaressa lenkkeilemässä. Käveltiin ensin metsässä ja sen jälkeen järven jäällä. Kavereilla oli tooosi hauskaa. Ne juoksi koko puolitoista tuntia mitä kintuistaan pääsi. Huomaa että pakkanen on laskenut sen verran mukaviin lukemiin, että juokseminenkin on taas kivaa. Tosin välillä painittiin, revittiin köysilelua ja sitten taas juostiin, juostiin ja juostiin. On niitä vaan niin hauska katsoa yhdessä Kiitos tuhannesti Iiris aamulenkistä, otetaan taas pian uusiksi!.

Päivällä käytiin vielä omien koirien kanssa Mustialassa lenkkeilemässä. Fyra jaksoi taas vipeltää vapaana kun oli hetken aikaa levännyt... Sillä tuntuu energiaa riittävän monen koiran edestä Fyran mielestä oli kivaa kun Matti heitteli lumipalloja, niiden perässä sitten juostiin moneen otteeseen. Koppi taitokin on kehittynyt paljon viime talvesta. Nyt saadaan pahemmatkin heitot jo kiinni eikä koordinaatio heitä niin paljoa kuin ennen.  Loppu ilta menikin rauhallisissa merkeissä kotosalla. Koiratkin olivat sopivan rentoutuneessa tilassa

Sunnuntaina lähdettiin Johannan ja poikien kanssa Elonkiertoon lenkille heti aamupäivästä. Toisaalta nämä aikaisemmat lenkit on aina välillä ihan kivoja,saa löhötä illan Koirilla riitti taas virtaa... Fyralla ja Jackylla oli riemukatossa eikä muut huonommaksi laittaneet. Tämän lenkin pop-juttu oli vetoköysi. Sitä vedettiin oikein urakalla naperoiden kesken.

Johannalla oli kamera ulkoilutettavana ja meidän koirien Jussi-paidatkin pääsi ekaa kertaa filmille Ensin tilasin Lucakselle ja Fyralle, mutta Bella & Duo tahtoi myös... Nyt niillä on kaikilla samanlaiset. Koirat oli ollut tosi kiltisti kun pukki toi ne joululahjana. Nämä kuvat on taas niin onnistuneet, kiitos hovikuvaajalle!. Koirien ilmeet on niin ihania, ne on selvästi tosi iloisia. Ihan kuin hymyilisivät kuvissa. Kiitos kaverit!

HurRrjat kakarat

Pieni miäs menee ilmeellä

Manki ja viimeinen hepuli ennen kotiin lähtöä...

 Kaikki kuvat © Johanna Kuusi