Tähän lomailuun voisi kyllä tottua, tosin yksi viikko on ihan liian lyhyt aika. Pitäisi olla ainakin toinen viikko putkeen jotta ehtisi rentoutumaankin

Maanantaina lähdettiin Johannan töiden jälkeen Elonkiertoon lenkkeilemään. Jengiläisten kohtaaminen oli tällä kertaa hieman vajaavainen. Duo aukasi etutassun kynnen vierustan ja ontui sitä joten Duudson joutui jäämään kotiin. Seuraksi Duo sai Lucaksen jolle olin jo alunperin suunnitellut lepoa maanantaiksi. Leijona on hyvin vetreä pieni miäs mutta montaa päivää en viitsi sitä lumessa kahluuttaa. Johannalla oli molemmat pojat mukana joten Ricokin kaipasi seuraa joten hän sai treffiseuraukseen Bellan Meillä oli eläkeläispariskunta ja nuorisopari. Voi varmasti arvata kenellä oli se meno ja meininki?. Fyra ja Jacky treenasivat jälleen kovasti lumihangessa. Fyra pinkoi välillä ihan älytöntä vauhtia umpihangessa, jos joku sanoo ettei sillä ole lihaksia niin siinä vaiheessa minä mottasen ja kovaa!. On niitä niin hauska katsoa Rico-Bella akselilla ei taitanut tapahtua mitään radikaalia lähentymistä. Rico-pappa oli varmasti harmissaan kuin sai treffiseuraukseen Bellan eikä edes Duo saati Lucasta jonka kanssa olisi voinut tehdä äijien juttuja.

Puolentoista tunnin lumessa tallaamisen jälkeen mentiin ABC:lle pullalle. Suklainen donitsi ja kahvi maistui aika hyvälle Hetken aikaa ehdin kotosalla huilimaan ennen kuin lähdin uudelleen lämmittelylenkille ja aksaamaan maneesille.

Maneesiaksoihin pääsi mukaan vain Bella & Fyra. Voitte kuvitella miten suivaantunut Duo oli tästä asiasta. Ensin ei päästä lenkille ja sen jälkeen nähdään aksakamat eikä vieläkään päästä mukaan... Se jäi keittiön ikkunan taakse örisemään ja tuijottamaan kun me lähdettiin. Hieman kävi sääliksi muttei sitä voinut ottaa mukaan kun pelkäsin haavaan tulevaa pöpöä. Lisäksi se ei kokonaan varannut sillä tassulla painoa.

Treenit meni itseasiassa tosi hyvin. Ekalla radalla olin molempien kanssa kuin heinäseipään niellyt, mutta toinen rata oli jo oikein onnistunut. Bella meni molemmat radat erinomaisesti ja Fyran vimpparata oli ihan bueno!. Se meni ihan sairaan hyvin, treenikamutkin ihmetteli miten se noi meni No oma asenne oli kohdillaan ja ohjasin sitä kuin oikeata koiraa enkä apukoululaista (niin kuin Jaakko aina moittii). Kiitokset treenikamulle mieltä nostavista treeneistä!.

Tiistaina oli sitten toimintaa enemmän ja vähemmän. Yhdeltätoista oltiin sovittu treffit Loten ja papillon Danyn kanssa Hunnarille. Tarkoituksena oli tutustuttaa Fyra ja Dany toisiinsa. Nämä kaverukset ovat kyllä muutaman kerran nähneet näytelmäkoulussa, mutta eivät ole sen enempää tehneet tuttavuutta. Aluksi ajattelin Fyran satuttavan Danyä koska se on niin pieni Säkää taitaa olla 24cm ja painoa 2,5kg!. Jopa Fyrakin näytti jättiläiseltä ja vielä hauskemmalta tuo pariskunta näytti Hunnarin umphangessa. Sitkeästi Dany jaksoi porheltaa puolentoistatunnin ajan polveen asti ylettyvässä lumessa. Treffit menivät oikein sujuvasti joten jatkoa seuraa ja ilmeisesti meidän ulkomaanmatkatkin toteutuvat Kiitos Lotte ja Dany!

Lenkin jälkeen otettiin tällä viikolla tutuksi tulleet päikkärit... Päikkäreiden jälkeen pakkasin taas koko köörin autoon ja lähdettiin Jokioisille. Fyralle oli kahdelta tilattu aika Kolin Maaritille vasta-aine testiä varten. Itse toimeenpide meni vartissa ja minä jännitin varmaan enemmän kuin Fyra. Kyllä Fyran häntä tötterö hieman laski kun se näki mistä ovesta mentiin sisälle mutta reippaasti se koko ajan käyttäytyi. Vaaka sanoi painoksi 12,4kg eli puoli kiloa enemmän viime mittauksesta. Veri näyte saatiin otettua hyvin, pidin Fyraa koko ajan sylissäni. Tosin itseäni heikottaa veren näkeminen joten hyvin selvisin loppupeleissä minäkin 100e köyhempänä odotellaan tuloksia, kuulma 2-4 viikkoa voi mennä ennen kuin saadaan ne.

Koska me oltiin Johannan kanssa sovittu lenkki kolmen hujakoilla Elonkiertoon niin mulle jäi puolisen tuntia aikaa ennen seuraavia treffejä. Hetken aikaa käveltiin suuressa Jokiosten keskustassa Fyran kanssa ja sen jälkeen menin kauppaan. Mukaan tarttui ties mitä hyödyllistä kun ei oikeasti ollut mitään ostettavaa. Lenkki evääksi tarttui pari mustikkamunkkia ja pillimehua

Fyra taisi nopeasti unohtaa eläinlääkärinkäynnin tosin se aluksi kävi Johannan tykönä nostamassa etutassua siihen malliin että tästä se otettiin... Samassa se kuitenkin unohtui kun sai taas painaa Jackyn kanssa. Fyra antoi aika hyvän tasoituksen sillä Danyn kanssa temmeltäminen oli selvästi vienyt voimia ja lepokin oli jäänyt alle tunnin mittaiseksi. Hyvin se jaksoi kuitenkin juoksennella. Me saatiin Johannan kansa rämpiä ihan kunnolla. Lunta oli taas tuiskannut niin paljon ettei valmiita polkuja löytynyt ollenkaan. No mulla oli helppo kulkea Johannan perässä Lenkin jälkeen munkki ja mehu maistui toosi hyvälle. Vielä joskus mä haluan sitä kaakaota termariin... Kiitos Johanna ja pojat!

Illalla meillä oli ihmeen väsynyttä sakkia. Koirat vaan käänsi vuorotellen kylkeä. Illan tokokin peruuttiin pakkasenvuoksi joten mulla oli aikaa omaan kunnon kohentamiseen.

Keskiviikkona pidin koirille lepopäivän. Varsinkin Fyra oli joka päivä käynyt rallittelemassa kavereiden kanssa joten lepokin tekee välillä hyvää lihaksille. Itse tein kotihommia ja annoin koirien vaan olla. Tosin iltaa kohden Manki alkoi olemaan sitä mieltä että jotain voisi tehdäkkin... Iltapäivällä kävin katsomassa Anulla Divan ja Zetan pentuja. Pennut on nyt viikon Janitan ja Jaakon luota täällä Forssassa. Ikää naperoilla oli viisi viikkoa ja ne oli aikas suloisia. Melkein meinasin sen yhden urokset värjätä punaiseksi (olen puhut että otan Noomista punaisen uroksen) nimikin sille olisi jo valmiina... Taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi   Diva esitteli ylpeänä vauvojaan ja Noomi oli mummon tärkeässä virassa. Tosin pennut varmaan arvasivat että paha täti tulee kun nukkuivat melkein koko ajan

Divan äiti Noomi

Diva